8v sitten mun piti ottaa vain yksi ja vain tyttökissa, mutta Lexan jo silloista reipasta ja seurallista olemusta ei kertakaikkiaan voinut vastustaa. Sellaisena hän on säilynyt läpi liian lyhyen elämänsä, yhtä kilttiä ja valloittavaa luonnetta saa kissamaailmastakin hakea. Lexa rakasti harjausta ja silittämistä yli kaiken, ilman linssiludetta ei yhtäkään käsityötä ole tässä taloudessa kuvattu, käsityöt hyväksyttiin käyttöön niin terveenä kuin loppuvaiheen sairaanakin.
Vein rakkaan Lexan lopetettavaksi toissapäivänä, kun yleistila näytti jo heikkenemisen merkkejä. Alustana miehen läpikarvainen villakangastakki ja viime hetkeen asti paijattuna ja rakastettuna, Lexa lähti paremmille hiirimaille..
Täällä Kukka oksentelee ja syö huonosti, varmasti tajuaa, että veli on poissa. Ja minä itken aina, kun muistelen.

















































