Kaikille onnellista, tuotteliasta ja levollista Uutta Vuotta 2012!

Joulunvietto oli oikein mukavaa. Ilmeni mm, että savustettu kinkku ei ole yhtään hassumpi :) Lexa oli noista kahdesta se reippaampi, uteliaana tutki paikkoja muutamaan otteeseen, kun vein hänet alakertaan tuvan puolelle. Kukka taas löysi makuuhuonesta verhon takana hyllyn alla olevan piilopaikan ja viihtyi siellä melko tiiviisti, yöksi sentään tuli sänkyyn nukkumaan. Matkan aikana pidin kuljetuskopan oven auki ja halukkaat (Lexa) olivat hetken sylissä, loput aikaa olivat ahtautuneet samaan koppaan sillit purkissa -mentaliteetillä. Pysyvämpiä henkisiä vaurioita ei tainnut jäädä kummallekaan, feromonit ehkä vielä vaikuttavat, eilen Kukka makoili isossa kuljetuskopassa ja Lexa pienessä. Lexa on saanut vähän lihaa luitten päälle, lantioluut ei enää törrötä aivan yhtä kammottavasti.

P.s. näettekö tuon tähden kokonaisena? Onkohan tuo mun näkemäni puolikas bloggerin sekoilua vai jotain muuta?

Rauhallista Joulua kaikille blogini lukijoille!

Kiitos kaikille hyvistä neuvoista Lexan ruokailun suhteen! Lexa on alkanut syödä munuaispotilaan kuivamuonaa, jota välillä murskaan ja lisään vettä. Sillä verukkeella sen saa paremmin juomaan. Mikään märkäruoka paitsi mikrotettu sei ja katkaravut ei maistu. Ostin myös Nutriplus Catia ja Lexa tuolla närkästyneenä heiluttelee tassua, johon tahnaa on sipaistu. Kukka taas lihoo silmissä, kun hänelle kelpaa pääosin kaikki, mikä ei kelpaa Lexalle ja mikä häneltä jää muuten vaan.

Huomenna lähdetään Turun saaristoon ja otan kissat mukaan. Ostin feromonisuihketta ja Lexa äsken ainakin tyytyväisenä makoili kuljetuskopassa, johon suihkauttelin ihmeainetta (sairaalareissun jälkeen sinne ei ollut mitään asiaa). Pidetään peukkuja, että matkustusstressi ei pahenna mitään.

Lexan paranemistaival

Kiitos kaikille toivotuksista! Pikkuaskel kerrallaan mennään eteenpäin. Perjantai-iltana Lexa pääsi kotiin ohjeella, että saisi antaa ihan mitä tahansa herkkuja, kunhan söisi jotain. Eli nyt on yksipuolinen dieetti, katkaravut ja kalaa vaihdellen (kissantaivas?). Kuivamuonaan/toipilasmuonaan/munuaismuonaan päinkään ei katsota. Ja nuo herkutkin menee vaihtelevalla menestyksellä, hän on jotenkin unohtanut miten syödään, aikaisemmin katkaravut hotkaistiin kerrallaan lautanen tyhjäksi, nyt yhtä katkista metsästetään lautasta pitkin ja siltikin voi hypätä suusta pois. Alkuun niska oli tosi heikko ja kun yritti juoda, vähän väliä piti pärskiä, kun nenään meni vettä. Ei itse tajunnut/jaksanut mennä syömään, ja heräsin pari kertaa yössä laittamaan ruokaa nenän eteen. Viime yönä riitti, kun työnsin sängystä alas, ja alhaalla oli ruokakuppi. Ja jaksoi tänään kulkea muutaman metrin narun perässä. Vatsa ei ole nyt vajaan viikkoon toiminut ja ruiskulla annostelen ummetuslääkkeitä, lisäksi menee antibioottia, vatsalääkettä. Itseään Lexa ei jaksanut alkuun nuolla ollenkaan, nyt vähän pesee naamaa ja etukäpäliä. Ja Kukka haistelee lyhyesti hetken aivan ihmeissään ja poistuu haisulin luota.

Onko kissanomistajilla vinkkiä mitä herkkuja voisi kokeilla? Kananlientä keitin, ei maistunut.

Lexan tilanne

Katselen vanhoja valokuvia Lexasta ja itkeskelen. Lexa on kolmatta päivää pieneläinsairaalassa teho-osastolla nesteytyksessä ja on tosi heikossa kunnossa. Arvelivat, että taustalla krooninen munuaisten vajaatoiminta, joka pahentunut jostain syystä ja kun ei tiistaina ollut mitään syönyt tai juonut, niin kuivui pahasti. Toisessa munuaisessa on kiviä, tukkivat? tulehduttivat? Maanantainta käytiin siellä kun oli paha ummetus ja siellä annettiin lääkettä ja nestettä nahan alle. Seuraavana päivänä kun tulin töistä, niin monta ruiskullista annoin vettä ja kun ei siitä yhtään piristynyt, eikä vatsa ollut edelleenkään toiminut, toimitin sen takas sairaalaan ja hänet otettiin osastolle. Eilen, kun käytiin sitä katsomassa, niin ei jaksanut pitää päätä pystyssä, mutta vähän kehräsi. Tänä aamulla lääkäri soitti, että Lexa oli vähän piristynyt ja hieman syönytkin, munuaisarvot oli menossa parempaan suuntaan. Iltapäivällä kävin katsomassa ja Lexa-parka oli taas melkein tiedottomassa tilassa, ei kehrännyt eikä varmaan edes tunnistanut.

Mulla on mennyt aika lailla toivo, että hyrinäkone enää parane, niin surkealta hän tänään näytti.

Kirjallisuutta

Ostin Barbara Faylta kirjan näkymättömistä aloituksista ja lopetuksista nypläyksessä. Vaikuttaa tosi hyvältä opukselta, DVD tulee mukana. Ainakin kirjan esimerkeistä ei voi kuin ihmetellä, miten voikaan päätellä näin siististi. Dvd:hen en ole vielä ehtinyt sen kummoisemmin perehtyä.

Uusi Interweave Knits tipahti postiluukusta pari päivää sitten, ainakin Livingstone Cardigan on kiva. Myös Leif Slipover, ravelryssä ei ole kuvaa lehden mallista, mutta erään ravelrylaisen muunneltu versio on vielä parempi mielestäni (on huputon, en osaa jotenkin pitää hupullisia vaatteita).

Ja sitten uusi Knitty on ilmestynyt. Achilles Heal -sukat on jännät, Escargot (etana) -hattu on myös houkutteleva. Ja muutama muu, käykääpä katsomassa.

Makeaa masu täyteen

Äsken olin työväenopiston Konvehteja ja makeisia -kurssilla (Janni Vanhanen). Epäilisin, että en katsoisi makeaan päinkään jouluun asti. Oli ne hyviä, mutta liikaa on liikaa, uskokaa tai älkää :)

Polka-karkkien valmistus, aivan ihanasti tuo massa muuttui kiiltäväksi..

Ja valmiina

Nekkujen annostelu

Nuo on minun ja parini valmistamat konvehdit rommi-tryffelimassatäytteellä, näistä tykkäsin tietenkin eniten ;) Aika työläiltä tuntuivat ensikertalaisista, vaikkei nyt mitään mahdotonta. Suklaan temperointi on aika mysteeri, lämmität ja jäähdytät ja taas lämmität. Kunnon lämpömittari pitää olla.

Karpalososetäytteiset valkosuklaakonvehdit

Happamat remmit olivat niin yllätyksellisen happamat, että meinasivat mennä väärään kurkkuun, mutta hyviä olivat kun tottui.

Ryöstöretkellä

Vähän ahdasta? Neliö Lexan vasemmalla puolella on ruokapurkki, hyllyn korkeus mun mahan korkeudella. Ruokapurkki on vähän saanut siipeensä, kun on lentänyt pari kertaa tuolta. 

Joululaulujen ystäville Kaunempien joululaulujen aikataulut.  Mun tavoitteena on käydä muutaman kerran ennen ja jälkeen joulun, nimittäin ovat minun ainoat tilaisuudet vuodessa, kun kehtaan hoilottaa ääneen ja julkisesti. Yleensä kirjoitan ylös, minne seuraavana vuonna kannattaa mennä, mutta nytkin se lappu on hukassa. En välittäisi yhtään kuunnella kuoroja/lapsikuoroja, pitkiä puheita yms vaan ehtiä laulaa kaikki hyvät laulut läpi.