Mustekalat lasipurkissa

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa!

Jospa minä taas aktivoituisin päivittämään blogia, tämänkertainen sysäys johtunee mustekalan huumaavista höyryistä. Kuva tuotoksesta alla, sopii mustekalan ystäville ja luotan siihen, että vihaajatkin tulevat toisiin aatoksiin maisteltuaan maailman pehmeintä mustekalaa. Uskoakseni monen kammoksunta nimenomaan johtuu siitä, että joskus ovat pureskelleet kengänpohjaa, jota mustekalana on tarjottu. Mä oon aina tykännyt mustekalasta, itse en ole ikinä valmistanut. Eräässä thai-ravintolassa, missä on osattu laittaa pehmeätä mustekalaa, olen käynyt lukuisia kertoja tilaamassa eri mustekalaruokia, kunnes pari kertaa ilmeisesti eri kokki tarjosi taas kengänpohjija, joten lakkasin siellä käymästä, pettymys oli liian suuri.

Ohje on seuraamaltani venäläiseltä ruokasivustolta (www.good-cook.ru ja tarkemmin http://www.good-cook.ru/vtoroe/vtoroe_136.shtml, missä näkyy kuvatkin). Aasialaisesta kaupasta ostin kilon paketin isoja mustekala "fileitä", näissä ei ollut enää imukuppeja eikä sisälmyksiä, paketissa oli 4kpl näitä, sulatuksen jälkeen painoivat n. 750g. 

Mustekalat lasipurkissa 

500-800g mustekaloja

1 pienehkö porkkana (n. 100g)

2 sipulia (n. 200g)

0,5-1tl suolaa

1/2tl mustapippuria

4-5rkl auringonkukkaöljyä

Mustekalat putsataan, leikataan isoihin paloihin. Porkkana ja sipuli kuoritaan. Porkkana raastetaan (mä raastoihin isoimmalla terällä), sipuli leikataan ei-niin-pikkupaloihin. Kaikki sekoitetaan, pippuroidaan, suolataan, öljy sekaan.

Laitetaan kuivaan 1,5l lasipurkkiin, foliosta kansi päälle. Purkki laitetaan paistinpannuun (jos lientä sattuu valumaan) ja laitetaan KYLMÄÄN uuniin 220 astetta 1,5tuntia (lasketaan uuniin laitosta). Kuulemamma seuraksi parhaiten sopii keitetty riisi (en ole vielä kerinnyt). 

On tosi hyvää, maustaa varmaan voi muullakin tavalla mieltymystensä mukaan. Mustekala kuulemma toimii, jos sitä paistaa riittävän lyhyen aikaa tai riittävän pitkään,  siinä välillä se on sitkeä.

Pariin kuukauteen en ole puikkoihin ym koskenutkaan, viimeksi juhannuksen jälkeen olin nypläyskurssilla Kankaanpäässä. Nyt tartuin sukkaan, josta toinen oli jo muutaman kuukauden valmiina. Kantapää oli poikkeuksellisesti tehty eri tavalla mitä mä normaalisti teen, ja siinä olikin pohtimista ja konsultoimista, että mitä ihmettä oon tehnyt. Nyt arvoitus on ratkaistu ja pääsen posottamaan eteenpäin.

Hyviä kesän viimeisiä päiviä ja alkavaa syksyä!