tiistaina, kesäkuuta 19, 2012

Runo

Kiitos kaikille lohduttavista sanoista!

Mieheni kävi jälkikäteen ottamassa valokuvan eläinlääkärin seinällä olevasta runosta. Se on rauhoittava, vaikkakin pistää itkemään lisää.
 
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani, 
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä, 
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi, minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut paljon hyviä aikoja.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän.
Kun aika koittaa, anna minun mennä

Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, 
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat, 
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivuilta ja kärsimykseltä olen säästynyt. 

Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä, 
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä, me kaksi näinä vuosina, 
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

(tuntematon)

sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2012

Rakkaan Lexan muistolle

8v sitten mun piti ottaa vain yksi ja vain tyttökissa, mutta Lexan jo silloista reipasta ja seurallista olemusta ei kertakaikkiaan voinut vastustaa. Sellaisena hän on säilynyt läpi liian lyhyen elämänsä, yhtä kilttiä ja valloittavaa luonnetta saa kissamaailmastakin hakea. Lexa rakasti harjausta ja silittämistä yli kaiken, ilman linssiludetta ei yhtäkään käsityötä ole tässä taloudessa kuvattu, käsityöt hyväksyttiin käyttöön niin terveenä kuin loppuvaiheen sairaanakin.











Vein rakkaan Lexan lopetettavaksi toissapäivänä, kun yleistila näytti jo heikkenemisen merkkejä. Alustana miehen läpikarvainen villakangastakki ja viime hetkeen asti paijattuna ja rakastettuna, Lexa lähti paremmille hiirimaille.. 
Täällä Kukka oksentelee ja syö huonosti, varmasti tajuaa, että veli on poissa. Ja minä itken aina, kun muistelen.

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2012

Langan yhdistämistä

Aina oppii jotain uutta, tässäpä minulle uusi tapa tehdä solmu, kun jatketaan lankaa neuletyössä.



Ja tässä *venäläinen* yhdistämistapa, jota olen aiemmin käyttänyt mm. neulakintaissa tai nypläyksessä. Nyplätyssä silkkihuivissani käytin tätä tapaa, silkki on kovin liukasta ja tämä piti varmasti, kunhan pujotteli riittävän pitkälle (n. neulan pituuden verran).