sunnuntaina, elokuuta 31, 2014

Herkkutatteja ja pannari

Näitä kaunokaisia haettiin tänäänkin metsästä. H:n kanssa käytiin ja eiliseen ja erityisesti toissapäiväiseen puhdistusrumbaan kyllästyneenä, keräsin mutta luovuin kaikista muista sienistä paitsi herkkutateista. Eilen oli hyvin epätasainen tilanne, L löysi tosi paljon, ja minä murto-osan siitä määrästä, nyt oli päinvastoin, mä löysin herkkutatteja aika monta ja H ei. Välillä on vaikeaa päästä herkkutattien aaltopituudelle :)


Tämän päiväiset herkkutatit kuivattelen kuivurissa.

Kuvat muuten tulivat puhelimesta ja teksti läppärillä, ja nämä eivät kommunikoi keskenään! Asettelu menee miten sattuu..

No mutta tuolla ylhäällä on marinoitujen herkkutattien saldo, marinadin ohje tässä.

Kerronpa vielä miten olen tänään tehnyt pannaria... Jääkaapissa oli pilaantumassa reilu puoli kiloa turkkilaista jugurttia. Ajattelin pelastaa sen ja päätin tehdä lettuja. Laimensin silmämääräisesti maidolla, lisäsin kananmunan, laitoin silmämääräisesti jauhoja, sokeria, suolaa. Rupesin n. 30min päästä paistamaan. Kokeilin kahta eri pannua ja en millään saanut lettuja käännettyä. Tarttuivat niin lujasti pohjaan kaikesta rasvasta huolimatta, varmaan 3 meni roskiin. Lisäsin kananmunan ja vähän leivinjauhoja, paistotulos sama. Ajattelin, etten poiskaan raaski heittää, kokeilenpa tehdä pannaria (en ole koskaan aiemmin tehnyt). Katsoin pari ohjetta, laitoin konsultaatiotekstarin, lisäsin kananmunan, leivinjauhoja, silmämääräisesti jauhoja ja uuniin. Ette arvaa, mutta siitä tuli yllättävän syötävä! Minulta, joka haluaa aina tarkat ohjeet joka asiaan!

lauantaina, elokuuta 30, 2014

Tattihuumaa

Tässä eilinen saalis, lisäksi erillisesessä pussissa oli ehkä kilo voitatteja ja limanuljaskoita. 6 tuntia pyöräilyineen meni sienestäessä ja 6 tuntia vielä peratessa/laitettaessa. Tämä oli sitä sienestyskauden alun hulluutta, paistoin kanttarellit, koivunkantosienet, limanuljaskat, sekalaiset tatit, punikkitatit kaikki erikseen, haperot yhdistin muutamaan kultarouskuun. Kerrankin kun löysin kourallisen madottomia leppärouskuja, paistoin nekin erikseen, että olisin ymmärtänyt mitä hehkutetaan :) Herkkutateista muutamat kuivatttelin ja loput vielä odottaa marinointia (muuten olen ne jo keittänyt). Tänään käytiin uudelleen, mutta mun saalis jäi paljon pienemmäksi. Herkkutatteja jkv, haperoita rupesin keräämään loppuvaiheessa, kun oli epätoivoinen olo (vaikka onhan nekin hyviä).  

Sienestäjiä oli kyllä pilvin pimein, polulla välillä jopa ruuhkaksi asti. En ole aiemmin nähnyt niin paljon ihmisiä liikkeellä sienikori/pussi kädessä. Ja oli kaikilla saalista, eli sieniä ja herkkutatteja erityisesti löytyy.  Sienestettäessä huomaamatta tulee liikuttua paljon enemmän kuin muuten olisi jaksanut. Toki kun sienet on jo korissa ja kotiinlähtöaika, niin huomaa, että on nääntymäisillään nälkään ja janoon, selkään ja polviin sattuu.



torstaina, elokuuta 28, 2014

Ensimmäisiä sienisaaliita



Pari kertaa aiemmin tänä vuonna lähinnä mustikkaa poimiessa olen löytänyt pari satunnaista sientä, tässä nyt tähän asti suurin saalis. Ei toki häävi, mutta korinpohja peittynyt ja kastikkeeseen riittää. Nyt kun kuivurikin esillä omenoiden kuivaussession jäljiltä, voisin ajatella kuivattavani herkkutatit. Tossa setissä on nyt muutama käsittääkseni kultarousku (ei tarvii ryöpätä), pieniä punikkitatteja, pari lehmäntattia, pari haperoa, muutama kanttarelli ja muutama über söötti herkkutatti.

Muutama tunti aiemmin toisaalla pääkaupunkiseudulla eräät ovat löytäneet 4kg herkkutatteja! Terkut sinne, "kuola valuu".

keskiviikkona, elokuuta 27, 2014

Mustekalat lasipurkissa

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa!

Jospa minä taas aktivoituisin päivittämään blogia, tämänkertainen sysäys johtunee mustekalan huumaavista höyryistä. Kuva tuotoksesta alla, sopii mustekalan ystäville ja luotan siihen, että vihaajatkin tulevat toisiin aatoksiin maisteltuaan maailman pehmeintä mustekalaa. Uskoakseni monen kammoksunta nimenomaan johtuu siitä, että joskus ovat pureskelleet kengänpohjaa, jota mustekalana on tarjottu. Mä oon aina tykännyt mustekalasta, itse en ole ikinä valmistanut. Eräässä thai-ravintolassa, missä on osattu laittaa pehmeätä mustekalaa, olen käynyt lukuisia kertoja tilaamassa eri mustekalaruokia, kunnes pari kertaa ilmeisesti eri kokki tarjosi taas kengänpohjija, joten lakkasin siellä käymästä, pettymys oli liian suuri.
Ohje on seuraamaltani venäläiseltä ruokasivustolta (www.good-cook.ru ja tarkemmin http://www.good-cook.ru/vtoroe/vtoroe_136.shtml, missä näkyy kuvatkin). Aasialaisesta kaupasta ostin kilon paketin isoja mustekala "fileitä", näissä ei ollut enää imukuppeja eikä sisälmyksiä, paketissa oli 4kpl näitä, sulatuksen jälkeen painoivat n. 750g. 

Mustekalat lasipurkissa 

500-800g mustekaloja
1 pienehkö porkkana (n. 100g)
2 sipulia (n. 200g)
0,5-1tl suolaa
1/2tl mustapippuria
4-5rkl auringonkukkaöljyä

Mustekalat putsataan, leikataan isoihin paloihin. Porkkana ja sipuli kuoritaan. Porkkana raastetaan (mä raastoihin isoimmalla terällä), sipuli leikataan ei-niin-pikkupaloihin. Kaikki sekoitetaan, pippuroidaan, suolataan, öljy sekaan.

Laitetaan kuivaan 1,5l lasipurkkiin, foliosta kansi päälle. Purkki laitetaan paistinpannuun (jos lientä sattuu valumaan) ja laitetaan KYLMÄÄN uuniin 220 astetta 1,5tuntia (lasketaan uuniin laitosta). Kuulemamma seuraksi parhaiten sopii keitetty riisi (en ole vielä kerinnyt). 

On tosi hyvää, maustaa varmaan voi muullakin tavalla mieltymystensä mukaan. Mustekala kuulemma toimii, jos sitä paistaa riittävän lyhyen aikaa tai riittävän pitkään,  siinä välillä se on sitkeä.

Pariin kuukauteen en ole puikkoihin ym koskenutkaan, viimeksi juhannuksen jälkeen olin nypläyskurssilla Kankaanpäässä. Nyt tartuin sukkaan, josta toinen oli jo muutaman kuukauden valmiina. Kantapää oli poikkeuksellisesti tehty eri tavalla mitä mä normaalisti teen, ja siinä olikin pohtimista ja konsultoimista, että mitä ihmettä oon tehnyt. Nyt arvoitus on ratkaistu ja pääsen posottamaan eteenpäin.

Hyviä kesän viimeisiä päiviä ja alkavaa syksyä!