Nypläyskurssi Kankaanpäässä

Taisin jossain vaiheessa mainita, että kesäkuussa olin Kankaanpäässä Pirkko Särkimäen nypläyskurssilla. Tässä "vähän" jälkijunassa kuvia.

Tässäpä sisarusten A:n ja M:n perhoset, tehty niin eri tyyleillä, vaikka täysin sama malli. A laittoi myös helmiä, siinä oli kovaa pohtimista ja kokeilemista, että miten ne saa nätisti pohjalle, koska työ sitten käännettään.

Ja tulisi sitten koristepaperin päälle. Todennäköisesti tämä työ on jo kauan ollut kehyksissä ja viimeisteltynä.

M:n versio alla.

T:n aivan valtavan pöytäliin alku.

A:n alku silkkiselle hartiahuiville.

Ainakin J:n lintu pyrstöineen.

A-L:n? lintunen? En kuollaakseni muista enää nimeä varmasti..

Saman tekijän kukan alku

Kaukaa tulleen M:n koru. Olipa kiva tavata kasvatusten :)

J:n hartiahuivi edistyy varmasti muiden välitöiden lomassa.

Tässäpä mun enkelin siivet, nypläykseen en ole tuon jälkeen valitettavasti koskenutkaan. Enää olisi tuo muutama sentti, kaulus ja hihojen pikkupitsit. Miksi se on nyt niin vaikeaa, en ymmärrä..

Tämä upea huivi taisi olla A:n.. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Nypläyksen lomassa saatiin ihanaa ruokaa Irja-köksän valmistamana, kiitos sinne! Parit suomalaista käsityötä olevat kengät kotiutuivat meille, nyt vaan etsimään tanssilavaa.

Lumihiutale

Tuorein käpypitsilumihiutale, pingotuksessa pitäisi kyllä olla joku parempi keino kuin silmämitta.. Unohdin muuten mainita, että yhtä lukuunottamatta kaikki tähän asti tekemäni mallit ovat Lyn Mortonin kirjasta Tatting Patterns. Ja yhden malli löytyy tästä.

Kannattava ostos?

Me tykätään pomelosta ja taannoin ostin tarjouksesta ja sisältö oli mitä erikoisin, kuorta oli yli puolet ja todella paljon isoja siemeniä. Toivottavasti ei tule moisia vastaan toiste..

Onko muilla ongelmia bloggerin kanssa? Päivitin joku päivä sitten firefoxin uudempaa versioon ja nyt en saa kommentoitua muiden blogger blogeissa (puhelimella onnistuu).

Käpypitsikurssi ja Mallorcan käpyilyt

Viime kuun lopussa olin la-su Tuusulan kansalaisopiston käpypitsikurssilla, Pirkko Särkimäki opettajana. Tulossa vielä yhden sunnuntain verran jatkoa. Tällä kertaa opettelin kävyllä tekemistä, vain yksi kurssilainen mun lisäksi teki kävyllä, kaikki muut neulalla. Näin taitamattomana kävyllä on selkeästi hitaampaa, mutta jossain asioissa mielestäni helpompaa jopa. Ja erityisesti kun kaikki ohjeet on tehty kävylle (viime vuosina toki yhä enemmän on ilmestynyt neulapitsikirjoja). Kummallakin tavalla on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta jos joku aikoo opetella, suosittelen aloittamaan neulalla, sitten kävyllä opettelu on helpompaa (vierestä seuranneenakin). Purkaminen kävyllä on vihoviimeistä, se on varmaa!

Yllä on kurssin saldo tuoreeltaan.

Tässä sitten kaikki tähänastiset lumihiutaleet. Liinoja mä en tarvitse, seuraava projekti olisi ehkä korut, kun rupeaisi sujumaan.

Ja tässä erityisesti Mallorcan menopaluumatkalla ja siinä välissä aherrettua. En suosittele käpypitsiä, jos on nukkunut 3 tuntia, purkasin melkein yhtä paljon kuin menin eteenpäin.

Valvontapartio paikalla

Mallorcan reissu

Lokakuun alussa allekirjoittanut ja 4 muuta iloista pyöräilijää ovat saaneet nauttia Mallorcan aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Pari astetta vähemmän ja olisin ollut vielä tyytyväisempi, mutta 26-28 astettakin päivällä menetteli vielä. Minulle tämä reissu oli neljäs. Hyvä hotelli sikäläisittäin 4 tähden ja puolihoito erittäin runsain aamiais- ja päivällisbuffettarjoiluin pitivät huolen siitä, etten laihtunut grammaakaan. Pari kiloa tuli lisää, mutta kyllä häipyivät tässä viikon aikana jonnekin taas.

Flunssaan sairastuin heti paluusta seuraavana päivänä, mutta reissussa onneksi kaikki pysyivät terveinä ja havereilta säästyttiin. Kaikki muut pyöräilivät joka päivä, minä pidin yhden pyöräilyvapaan päivän ja täten mun kilometrit jäivät 365:een. Pelkäsin, että polvi rupeaa vihoittelemaan, mutta onneksi pysyi rauhallisena.

Hotellimme oli Palman läheisyydessä S'Arenalissa. Ensimmäisenä päivänä lämmittelynä ajettiin Palman liepeille rantareittiä. Jonain päivänä oli joku pyöräilykilpailu ja olusella (sangrialla) istumisen aikana aina välillä meni ensin poliisisaattue ja sitten pyöräilijat viuhahtivat ohi.

Kulttuuripläjäyksenä toimi Juan Miron museo ja atelje Palmassa.

Josef Albers/Joan Miró The Thrill of Seeing -yhteisnäyttely, yllä oleva työ Albersin.

Museo sijaitsee kukkulalla, mistä on hienot näkymät kaupunkiin ja mereen. Vahingossa sinne ei kyllä eksy, pyörä piti taluttaa jyrkkää ylämäkeä.

Hotellilta saatiin pienet eväät päiväksi (yleensä kylläkin syötiin tuoreet leivät kahviloissa), mutta kerran käytiin lounastamassa kalaravintolassa. Alla oleva paella oli kahdelle, jos olisi tiennyt, että annos on näin runsas, ei olisi tilannut alkuruokia ollenkaan. Tuota jäi vaikka kuinka paljon, vaikka oli todella herkullinen.

Tämä oli sellainen reitti, mitä kokeneet matkaseuralaiseni eivät ole koskaan ajaneet aiemmin. Tuohon osattiin varautua, mutta varmaa tietoa ei etukäteen ollut, eli 4km pyörän taluttamista patikointi (tai maastopyörä) reitillä.

 

Mun surkea nimimuisti nyt pettää, en muista mikä tämän kaupungin nimi nyt oli. Mutta kummiskin siellä oli markkinat, ostin palan juustoa, joka roikkui mun selässä sitten monta tuntia kuumassa. Mutta oli mm. ihania vanhoja autoja ihailtavana.

Herkkutatteja ja pannari

Näitä kaunokaisia haettiin tänäänkin metsästä. H:n kanssa käytiin ja eiliseen ja erityisesti toissapäiväiseen puhdistusrumbaan kyllästyneenä, keräsin mutta luovuin kaikista muista sienistä paitsi herkkutateista. Eilen oli hyvin epätasainen tilanne, L löysi tosi paljon, ja minä murto-osan siitä määrästä, nyt oli päinvastoin, mä löysin herkkutatteja aika monta ja H ei. Välillä on vaikeaa päästä herkkutattien aaltopituudelle :)

Tämän päiväiset herkkutatit kuivattelen kuivurissa.

Kuvat muuten tulivat puhelimesta ja teksti läppärillä, ja nämä eivät kommunikoi keskenään! Asettelu menee miten sattuu..

No mutta tuolla ylhäällä on marinoitujen herkkutattien saldo, marinadin ohje tässä.

Kerronpa vielä miten olen tänään tehnyt pannaria... Jääkaapissa oli pilaantumassa reilu puoli kiloa turkkilaista jugurttia. Ajattelin pelastaa sen ja päätin tehdä lettuja. Laimensin silmämääräisesti maidolla, lisäsin kananmunan, laitoin silmämääräisesti jauhoja, sokeria, suolaa. Rupesin n. 30min päästä paistamaan. Kokeilin kahta eri pannua ja en millään saanut lettuja käännettyä. Tarttuivat niin lujasti pohjaan kaikesta rasvasta huolimatta, varmaan 3 meni roskiin. Lisäsin kananmunan ja vähän leivinjauhoja, paistotulos sama. Ajattelin, etten poiskaan raaski heittää, kokeilenpa tehdä pannaria (en ole koskaan aiemmin tehnyt). Katsoin pari ohjetta, laitoin konsultaatiotekstarin, lisäsin kananmunan, leivinjauhoja, silmämääräisesti jauhoja ja uuniin. Ette arvaa, mutta siitä tuli yllättävän syötävä! Minulta, joka haluaa aina tarkat ohjeet joka asiaan!

Tattihuumaa

Tässä eilinen saalis, lisäksi erillisesessä pussissa oli ehkä kilo voitatteja ja limanuljaskoita. 6 tuntia pyöräilyineen meni sienestäessä ja 6 tuntia vielä peratessa/laitettaessa. Tämä oli sitä sienestyskauden alun hulluutta, paistoin kanttarellit, koivunkantosienet, limanuljaskat, sekalaiset tatit, punikkitatit kaikki erikseen, haperot yhdistin muutamaan kultarouskuun. Kerrankin kun löysin kourallisen madottomia leppärouskuja, paistoin nekin erikseen, että olisin ymmärtänyt mitä hehkutetaan :) Herkkutateista muutamat kuivatttelin ja loput vielä odottaa marinointia (muuten olen ne jo keittänyt). Tänään käytiin uudelleen, mutta mun saalis jäi paljon pienemmäksi. Herkkutatteja jkv, haperoita rupesin keräämään loppuvaiheessa, kun oli epätoivoinen olo (vaikka onhan nekin hyviä).  

Sienestäjiä oli kyllä pilvin pimein, polulla välillä jopa ruuhkaksi asti. En ole aiemmin nähnyt niin paljon ihmisiä liikkeellä sienikori/pussi kädessä. Ja oli kaikilla saalista, eli sieniä ja herkkutatteja erityisesti löytyy.  Sienestettäessä huomaamatta tulee liikuttua paljon enemmän kuin muuten olisi jaksanut. Toki kun sienet on jo korissa ja kotiinlähtöaika, niin huomaa, että on nääntymäisillään nälkään ja janoon, selkään ja polviin sattuu.

Ensimmäisiä sienisaaliita

 

Pari kertaa aiemmin tänä vuonna lähinnä mustikkaa poimiessa olen löytänyt pari satunnaista sientä, tässä nyt tähän asti suurin saalis. Ei toki häävi, mutta korinpohja peittynyt ja kastikkeeseen riittää. Nyt kun kuivurikin esillä omenoiden kuivaussession jäljiltä, voisin ajatella kuivattavani herkkutatit. Tossa setissä on nyt muutama käsittääkseni kultarousku (ei tarvii ryöpätä), pieniä punikkitatteja, pari lehmäntattia, pari haperoa, muutama kanttarelli ja muutama über söötti herkkutatti.

Muutama tunti aiemmin toisaalla pääkaupunkiseudulla eräät ovat löytäneet 4kg herkkutatteja! Terkut sinne, "kuola valuu".

Mustekalat lasipurkissa

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa!

Jospa minä taas aktivoituisin päivittämään blogia, tämänkertainen sysäys johtunee mustekalan huumaavista höyryistä. Kuva tuotoksesta alla, sopii mustekalan ystäville ja luotan siihen, että vihaajatkin tulevat toisiin aatoksiin maisteltuaan maailman pehmeintä mustekalaa. Uskoakseni monen kammoksunta nimenomaan johtuu siitä, että joskus ovat pureskelleet kengänpohjaa, jota mustekalana on tarjottu. Mä oon aina tykännyt mustekalasta, itse en ole ikinä valmistanut. Eräässä thai-ravintolassa, missä on osattu laittaa pehmeätä mustekalaa, olen käynyt lukuisia kertoja tilaamassa eri mustekalaruokia, kunnes pari kertaa ilmeisesti eri kokki tarjosi taas kengänpohjija, joten lakkasin siellä käymästä, pettymys oli liian suuri.

Ohje on seuraamaltani venäläiseltä ruokasivustolta (www.good-cook.ru ja tarkemmin http://www.good-cook.ru/vtoroe/vtoroe_136.shtml, missä näkyy kuvatkin). Aasialaisesta kaupasta ostin kilon paketin isoja mustekala "fileitä", näissä ei ollut enää imukuppeja eikä sisälmyksiä, paketissa oli 4kpl näitä, sulatuksen jälkeen painoivat n. 750g. 

Mustekalat lasipurkissa 

500-800g mustekaloja

1 pienehkö porkkana (n. 100g)

2 sipulia (n. 200g)

0,5-1tl suolaa

1/2tl mustapippuria

4-5rkl auringonkukkaöljyä

Mustekalat putsataan, leikataan isoihin paloihin. Porkkana ja sipuli kuoritaan. Porkkana raastetaan (mä raastoihin isoimmalla terällä), sipuli leikataan ei-niin-pikkupaloihin. Kaikki sekoitetaan, pippuroidaan, suolataan, öljy sekaan.

Laitetaan kuivaan 1,5l lasipurkkiin, foliosta kansi päälle. Purkki laitetaan paistinpannuun (jos lientä sattuu valumaan) ja laitetaan KYLMÄÄN uuniin 220 astetta 1,5tuntia (lasketaan uuniin laitosta). Kuulemamma seuraksi parhaiten sopii keitetty riisi (en ole vielä kerinnyt). 

On tosi hyvää, maustaa varmaan voi muullakin tavalla mieltymystensä mukaan. Mustekala kuulemma toimii, jos sitä paistaa riittävän lyhyen aikaa tai riittävän pitkään,  siinä välillä se on sitkeä.

Pariin kuukauteen en ole puikkoihin ym koskenutkaan, viimeksi juhannuksen jälkeen olin nypläyskurssilla Kankaanpäässä. Nyt tartuin sukkaan, josta toinen oli jo muutaman kuukauden valmiina. Kantapää oli poikkeuksellisesti tehty eri tavalla mitä mä normaalisti teen, ja siinä olikin pohtimista ja konsultoimista, että mitä ihmettä oon tehnyt. Nyt arvoitus on ratkaistu ja pääsen posottamaan eteenpäin.

Hyviä kesän viimeisiä päiviä ja alkavaa syksyä!

Molla Mills ja vinoraitaa

Vilijaanan vinkkauksen perusteella osasin keskiviikkona suunnistaa Arabianrannan kirjastolle, missä Jaana piti lopputyönään esittelyn virkkaus/neulekirjoista, vieraana oli Molla Mills eli Virkkurin tekijä. Aivan ihania graafisia töitä oli mukana! Ostinpa ensimmäisen Virkkurin, uusi Virkkurihan on myös jo muutaman viikon ollut myynnissä, siinä haastavampia malleja mukana.

Ja eilen käväisin Snurressa (en ole koskaan aiemmin käynytkään), missä Mollan opastuksella aloitin kännykkäpussin virkkuun. Siellä oli muitakin ihmisiä, kuvissa vaan niitä välttelin :) Molla on itse monissa töissään käyttänyt Catania-lankaa, joka on aika edullista merseroitua puuvillaa, tiivistä jälkeä syntyy kun käyttää lisäksi 1,75mm (tai 2,0mm) koukkua.

Houkutuksia oli valtavasti, mutta pysyin lujana, ja käytin vanhoja Mandarin Petitejä (merseroitumaton), jotka toki nyppyyntyy ajan mittaan, virkkasin 3.0mm koukulla. Tässä kohtaa pakko mainita, että piiitkästä aikaa mun lankavarasto on inauksen alle 42kg!

Kukka tuli heti tarkistamaan, että mitä mä puuhailen lattialla, mutta pussukka ei voisi vähempää kiinnostaa, pyyh

Snurren jälkeen soittelin Anittalle ja hän ja Kristiina tulivat Ogelistä hujauksessa (kenkäkaupoilla aika menee nopeasti) ja käytiin syömässä kiinalaista ruokaa Hietalahden torin lähistöllä. Harmittavaa kyllä minun ja Anittan annokset olivat aivan liian suolaiset, mistä sitten sanoinkin tarjoilijalle. Anittan luona juodut kahvit kuitenkin korjasivat tilanteen ja fiiliksen, kiitos! :)