sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2012

Rakkaan Lexan muistolle

8v sitten mun piti ottaa vain yksi ja vain tyttökissa, mutta Lexan jo silloista reipasta ja seurallista olemusta ei kertakaikkiaan voinut vastustaa. Sellaisena hän on säilynyt läpi liian lyhyen elämänsä, yhtä kilttiä ja valloittavaa luonnetta saa kissamaailmastakin hakea. Lexa rakasti harjausta ja silittämistä yli kaiken, ilman linssiludetta ei yhtäkään käsityötä ole tässä taloudessa kuvattu, käsityöt hyväksyttiin käyttöön niin terveenä kuin loppuvaiheen sairaanakin.











Vein rakkaan Lexan lopetettavaksi toissapäivänä, kun yleistila näytti jo heikkenemisen merkkejä. Alustana miehen läpikarvainen villakangastakki ja viime hetkeen asti paijattuna ja rakastettuna, Lexa lähti paremmille hiirimaille.. 
Täällä Kukka oksentelee ja syö huonosti, varmasti tajuaa, että veli on poissa. Ja minä itken aina, kun muistelen.

12 kommenttia:

ArualMaria kirjoitti...

Itku tuli täälläkin. Otan osaa kissaystävän menetykseen! <3

Tui kirjoitti...

Osanottoni, meilläkin surraan kun koirapoika lähti 2 viikkoa sitten ikiuneen. <3

-S- kirjoitti...

Olen tosi pahoillani.

Eino Leinon sanoin:

Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Helena kirjoitti...

Lemmikin kuolema on aina kamala paikka, onneksi muistot säilyvät!

mokkakissa kirjoitti...

Ääh!

Kaisa kirjoitti...

Voi harmi. Jaksamista ja paljon käsityöterapiaa!

Sanna ja Emmi-kisu kirjoitti...

Voimia ja jaksamista sinne

Mallaviri kirjoitti...

Oi, surullista

Anitta kirjoitti...

Osanottoja! Murhe on varmasti suuri, olihan Lexa kovasti rakastettu ja nyt kaivattu.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

No voi. Osanottoni!

Pirkko kirjoitti...

Surullista. Mutta muista huolehtia itsestäsi, kuulostit niin onnelliselta viime viikolla.

Hanski kirjoitti...

Voi ei... Osanottoni!