tiistaina, kesäkuuta 19, 2012

Runo

Kiitos kaikille lohduttavista sanoista!

Mieheni kävi jälkikäteen ottamassa valokuvan eläinlääkärin seinällä olevasta runosta. Se on rauhoittava, vaikkakin pistää itkemään lisää.
 
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani, 
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä, 
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi, minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut paljon hyviä aikoja.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän.
Kun aika koittaa, anna minun mennä

Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, 
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat, 
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivuilta ja kärsimykseltä olen säästynyt. 

Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä, 
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä, me kaksi näinä vuosina, 
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

(tuntematon)

5 kommenttia:

Sanna ja Emmi-kisu kirjoitti...

kaunista

Hanski kirjoitti...

On kyllä erittäin koskettava

Villakissa kirjoitti...

Voi, tuota lukiessa muistan rakkaan kissaystäväni, josta jouduin luopumaan ennen aikojaan.. Vaikka siitä onkin jo nelisen vuotta, on kaipuu yhä muistissa.

Voimia sinulle kovin! Ajan kanssa toki helpottaa, vaikka ikävän muistaisikin pitkään. Kertoo omalla tavallaan, miten arvokasta oli yhteinen aika, molemmille..

Sini kirjoitti...

Voimia suruun!

Birgitta kirjoitti...

Voi kiitos, jään jännityksellä odottamaan :)