sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2009

Vuosaaren huippu

Oli tosi hieno ilma pyöräillä, jaksoin koko 70km (varsinainen retki 50km), vaikka viimeiset muutaman kilsan verran aina välillä ajattelin "en jaksa, en jaksa". Sitten oltiin taas tuntemattomilla poluilla ja hupsista, kun sukellettiin esille, oltiinkin jo perillä. Järjetön nälkä painoi jo päälle, matkan varrella hyökkäsin kauppaan ja mukaan lähtivät alkajaisiksi jätski, sitten amerikan pekoni, suklaavanukas, maalaismaksapasteija, ja nestetasapainoa korjaamaan vesimeloni.
Harmi, kun pyöräilee tiettyä vauhtia porukassa, ei oikein ehdi pysähtymään ottamaan valokuvia, monen hienon maiseman ohitse mentiin. Kiivettiin Vuosaaren huipulle, missä en ole aiemmin käynyt, todelle pitkälle näkee yli 65metristä.
Eilen illalla huomasin, että Hyrnassa kerrokset 70-98 olen tehnyt väärin! Vasta tänään rohkenin ne purkaamaan. Jossakin vaiheessa ajattelinkin, että kummallisen sujuvasti on mennyt. Heh heh :) Nooh, yhden major vastoinkäymisen vielä kestän, mutta en enempää.

8 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Hienot on maisemat Vuosaaren huipulta.
Minä asennutin viime viikolla lukkopolkimet ja uuden penkin fillariin ja nyt olisi hirveä hinku lähteä pidemmille pyörälenkeille normaalin työmatka- ja asiointipyöräilyn lisäksi.

la belle au bois dormant kirjoitti...

Hienoja maisemia siellä, pyöräily on mukavaa liikuntaa yksin tai yhdessä muiden kanssa :) saisinpa mieki aikaiseksi taas aloittaa pyöräilyn...tosin selkä on ollut nyt aika kipeenä ni ei olisi oikein voinutkaan.

hillanen kirjoitti...

Mie oon sillai kohtalotoveri, että juuri jouduin purkamaan rivejä tekeleestäni, jota ei voi purkaa sillai kerralla, vaan pitää silmukka kerrallaan hiljaa nyhrätä. :/ Toivotaan et nää meiän vastoinkäymiset jää tähän.

kio kirjoitti...

kaisa, lukkopolkimet kuulemma on tosi hyviä, mutta mä pelkään niitä. Tulee "ahtaan paikan kammo", mitä jos en ehdikään saada jalan irti ennenkuin kaadun. En uskalla!

la belle, voi harmi, toivottavasti pian paranee. Toisaalta jos on sopivalla korkeudella tanko, ei se pyöräily niin selkää rasita.

hillanen, toi on vielä ärsyttävämpää, onneksi mulla purkautui niin sutjakkaaksi, poimiminen ei ollut ihan niin sutjakkaa, mutta meni ilman suurempaa hampaiden kiristämistä.

mokkakissa kirjoitti...

Hei,
Onko meiltä jäänyt joku kohtuullisuuspykälä huomaamatta? Minä olen tehnyt viikossa enemmän tilkkutäkkejä kuin useammat elämänsä aikana ja sinä et tunne muuta matkan pituutta pyöräilyssä ku 70 km..... Muuten, lukkopolkimet on oikeesti hyvät, muuttaa koko ajamisen... mutta pelottaahan ne vähän...

Anitta kirjoitti...

Ai, onkos Vuosaaressa joku korkeampikin paikka. Olen nähnyt vaan ihan tasaista kaikkialla.

Kaisa kirjoitti...

Minä olen ajanut nyt neljä päivää töihin lukoilla eikä kertaakaan ole tullut mitään paniikkia. Toki kaatumisen riski on vähän isompi, mutta toisaalta irrotusmekanismi on helppo ja nopea.

Tehoa on tullut pyöritykseen hurjasti lisää. Isoimman eron huomaa pyörän kiihtyvyydessä ja ylämäkeen polkiessa. Suosittelen! :)

kio kirjoitti...

mokkakissa, emmä vaan puhu niistä lyhyemmistä matkoista :) äsken pyöräilin 1t 20min, ehkä 25km? ei ole mittaria. Mutta sun täkkiasia on taas eri juttu ;)

anitta, mäkään en tiennyt mutta nyt olen siellä käynyt :)

kaisa, joo moni on sanonut samaa. Siinä pitää ennakoida ja irrottaa jalat etukäteen, mut jos joku ajaa yllättäen päälle tai hiekalla viettää, ei kerkiä mitään ja kaatuu pyörineen kaikkineen. Ehkä mä vielä uskallan jossain vaiheessa.