maanantaina, joulukuuta 03, 2012

Back to business

Surukseni Lexan kuolema oli vasta ensimmäinen murheiden sarjassa ja toipumiseen on mennyt aikaa. Prosessi on vielä kesken, mutta paluu normaaliin arkeen, johon bloggailukin kuuluu, alkaa olla käsillä. Käsitöitä on syntynyt rauhalliseen tahtiin ja tekisi mieli näyttää niitä muillekin. Valokuvaus tosin on jäänyt vähälle. Yhdet lapaset onnistuin hukkaamaan; koulutuksessa sain hienot kirjoneulelapaset peukaloita vaille valmiiksi, mutta jätin ne penkille epähuomiossa, ja lähtivät mokomat kävelemään... Toinen tuplalapanen (ulko- ja sisäkuori molemmat mun tekemiä, sisällä elämäni ainoat itseneulomani sormikkaat) ehti olla karkuteillä noin kuukauden, mutta toissapäivänä tiemme kohtasivat omalla parkkipaikalla, mukava yllätys!

5 kommenttia:

-S- kirjoitti...

Olet ollut mielessäni useasti kuluneen syksyn aikana.

Toivon, että suru siirtyy taka-alalle ja elämäsi täyttyisi ilosta ja toivosta.

Minä pitkästä aikaa loin puikolle silmukat ja aloin neuloa. Ensin epäilin, että ehdinkö saada sukkia (pitkät palmikkosukat) lainkaan jouluksi valmiiksi, mutta nyt suunnitelmissa siintää jo toiset samanlaiset ja miehen (koko 45-46) jalkaan tehtävät sukat - ehkä jopa ennen joulua eikä kädet ole vielä puutunut tai tipahtaneet irti. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Tsemppiä ja voimia toivotellen.

mokkakissa kirjoitti...

Just sua eilen ajattelin... Hyvä kun oot takaisin. Ajattelin aina, että sinä ja minä ollaan ainoat jotka ei vaihda blogin kansikuvaa IKINÄ! :D Meidän blogien kannet on retroa. Jee! Äläkä nyt vaan mene tekemään sille mitään.

ArualMaria kirjoitti...

Kiva kuulla sinusta! Toivottavasti surun seasta alkavat nousta myös ne hyvät ja kauniit muistot Lexasta. Tsemppiä!

Pirkko kirjoitti...

Ihanaa kun olet taas kirjoittanut tänne. Minä järjestelen isäni hautajaisia, ovat 15.12.

Ihanaa kun tuli lunta, kyllä se joulukin sieltä tulee.

kio kirjoitti...

Sari, kiitos toivotuksista. nälkä kasvaa tehdessä :)

Mokkakissa, en vaihda, ei tulisi mieleenikään ;)

ArualMaria, kiitos!

Pirkko, olen pahoillani.. :(
Valo kyllä piristää kummasti