Eilen myöhään illalla sain viimeisetkin jutskat siihen nyplättyyn tauluun valmiiksi. Miksiköhän aina sitä viimeistelyä pelkää ja ahdistuu täysillä, ja sitten kun rupeaa tekemään, ei se olekaan niin kamalaa.. Tyynykin vapautui sopivasti, ensi kerralla nypläysryhmässä kokeillaan nyytinkien tekoa. Ajattelin tehdä tollaista, ainakin pienen pätkän. Käkisalmen kansallispukuun kuuluva essun nyytinki. Väri on kyllä väärä, sopivan paksuista mulla ei taida olla kuin valkoista, mutta ainakin paremmin näkee mitä tekee. Nyytinki eroaa tavallisesta pitsistä ainakin siinä, että neuloja ei ole yleensä kuin reunoissa, mikä tekee kiristämisestä hyvinkin haastavaa.
sunnuntai, maaliskuuta 23, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Toivottavsti nähdään taulusta myös kehystetty kuva ainakin häiden jälkeen, jos ei ennen.
Nyytinkiä tehdään Suomessa kahdella eri tekniikalla. On hauskaa seurata kummanlaista tekniikkaa opettajasi opettaa. Minä kerron sitten sen toisen kunhan olet ensin päässyt alkuun opettasi johdolla. Kuten kerroit voi kiristämisessä olla hankaluuksia, mutta harjoitus tekee mestarin, ja sinä olet jo niin paljon nypläyksen kiristämistä harjoitellut, että voi olla ettet huomaa mitään eroa, vaikka käytössä on vain reunaneulat.
On hyvä että taas nyytingintekemistä painotetaan, koska se tekniikka on yksi suomalaista nypläysperinnettä.
Kyllä laitan kuvan sitten kun taulu on valmis. Hauskaa kokeilla jotakin uutta, teen varmaan pienen kirjanmerkin tosta pätkästä, eipä taida olla muuta käyttöä..
Onpas siulla monipuolisia kässäilyjä täällä :) iski ihan hirmunen hinku kokeilla nypläystä, sitä on monta kertaa harkittu, mutta välineiden hankkiminen on ollut jotenkin ylivoimaista... mutta ehkä joskus :)
lisachicago: kokeile ihmeessä, alkuun pääsemiseen ei tarvii mitään kovin paljoa ja kalliita välineitä. Sitten kun innostuu, niin välineurheilua voi harrastaa tässäkin lajissa :)
Lähetä kommentti