sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008

sienivärjäyskurssi

Tänään oli viimeinen sessio sienivärjäyskurssia. Oli tosi hauskaa oppia uusia sieniä, jatkossa kiinnitän huomiota muihinkin kuin syötäviin sieniin. En ole tarkemmin laskenut paljonko mulla meni lankaa tohon, mutta päätellen siitä paljonko on jäljellä, arvioisin että 1.5kg. Eli neulottavaa riittää.. Tietenkin jos tarvii jotakin tiettyä sävyä, siitä ei löydy 1.5kilostakaan. Lankojen puretus
Värjäys veriseitikeillä
Lankoja kuivumassa
Opettajan kansio vuosien varrelta, ilmeisesti hän on lakannut pitämästä kansiota jossakin vaiheessa, eli tässä vain alkuvuosien mallilangat. Vakuuttava määrä, vai mitä
Kurssin aikana käytetyt värjäysienet: hernekuukunen, tatit, veriseitikit, verihelttaseitikit, kaneliseitikit, yhdessä viimeisessä padassa kaikkia seitikkejä sekaisin, samettijalka. Siinä ne taisi olla. Otin kotiin ainoastaan hernekuukusen sieniä ja vähän lientä, mahdottoman hieno sieni, siitä tulee 7-8 jälkiväriä vielä. Kaikissa mulla on ollut joko kirkkaan tai luonnonvalkoinen Maija, todella hyvä lanka tähän tarkoitukseen, imi itseensä värejä pesusienen tavoin. Useimmissa väreissä Maijalla tuli selvästi kirkkaammat värit, hernekuukusessa oli miinuspuoli, koska olisin halunnun vaaleammanruskeata, mutta kun Maija imi kaiken itseensä, niin todella tummanruskeita olivat kaikki 3 satsia, vaikka pientä värieroa olikin.
Tässä muutaman satsin ryhmäkuva, eivät kaikki.
Kurssitilassa otettu kuva osasta mun lankoja, siinä vaiheessa kuvittelin että ovat kaikki siinä, sen jälkeen löytyi vielä useampi vyyhti, kun kuivaustelineet rupesivat tyhjenemään muiden langoista.
Ja tässä oikeasti kaikki mun parvekkeella.
Tässä opettaja esittelee miten pökkelökäävästä tehdään paperia.


Ja muutama mun paperi samaisesta liemestä. Ovat jotenkin kumimaisen oloiset ainakin kosteana. Kestävät jopa kirjontaa!!

8 kommenttia:

-maria- kirjoitti...

Oi, tuollaiselle värjäyskurssille täytyy joskus päästä! Olen vähän (=mahdottoman) arka keräilemään sieniä, kun en niitä niin hyvin tunne (ei sillä, ei niillä oikein syöjiäkään olisi). Värjäilyihin voisin kerätäkin!

mokkakissa kirjoitti...

Aak mä hermostun. Joku on nimittäin syönyt Espoon metsistä kaikki veriseitikit!!! Olen etsinyt vaan en löytänyt ja joutunut siis värjäämään Kool-Aidilla. Nuo on paljon hienompia. Mikäs lanka tuossa on ollut käytössä? Kokeilin Kamenaa ja siihe ei musta tartu kovin hyvin väri...?

kio kirjoitti...

maria, tykkäsin kurssista, en ole aiemmin käynyt millään värjäyskurssillä, en sieni enkä kasvi. suosittelen, ja kyllä niitä syötäviäkin on helposti tunnistettavia :)

mokkakissa, en ole varmaan ikinä aiemmin niitä nähnyt, kun pitää virittäytyä aivan eri aaltopituudelle, enkä niitä kovin paljoa löytänyt nytkään, mutta joitakin onneksi oli. Kaikki mun langat oli Gjestalin Maija, 15% polyamidia seassa.

Usimarjaana kirjoitti...

Tuo lankojen värjääminen on taas minulle täysin tuntematonta, olen toistaiseks tyytynyt ihastelemaan toisten värjäämiä lankoja. Tahdon ehdottomasti joskus värjäyskurssille :) Nuo langat ovat ihania!!

Tuikku kirjoitti...

En ole koskaan kokeillut lankojen värjäystä. Mieli tekisi, mutta aika ei tunnu kaikkeen riittävän.

Mieluummin värjäisin, kun kirjoisin rekkoa kansallispukuun, mutta kun ei se puku muuten etene. Liian vähän kirjon nytkin...

Kaisa kirjoitti...

Upean värisiä lankoja! Mieli tekisi kokeilla värjäämistä, mutta minun kärsivällisyyteni tuntien langat olisivat värjäämisen jälkeen valkoisia ja pöytä, matto ja vaatteet värissä :)

Heidi kirjoitti...

Olipa mielenkiintoista lukea värjäyskokemuksista. Ehkäpä joskus itsekin kokeilen, menen kurssille tai sitten ihan kool aidilla kokeilen. Värisävyt ovat ihanat!

kio kirjoitti...

kaikki rohkeasti kokeilemaan :)