perjantaina, elokuuta 22, 2008

Kortti jälleen vinkuu!

Sain Pilviltä kortin, hirmuinen kiitos :) Pilvi antoi tunnustuksen myös Marille Maun blogista, joka linkitti tälle sivustolle, jossa on vanhoja suomenkielisiä dokumentteja ja kirjoja, aika mielenkiintoista mm. Kokki-Kirja, elikkä Neuvoja tarpeellisempien Joka-aikaisien- ja Pito-ruokien Laitokseen, niin myös Monellaisiin leipomisiin ja juotavien panoin, ynnä Tarpeellisisa tietoja ruokien ja ruoka-aineiden korjusta ja säästystä j. n. e. (1849) ja tästä osui silmään seuraava resepti:

N:o 263. Suurta Pasteijaa Kananlihasta.

Nuoria lihavia kanoja hakataan palasiksi ja pannaan kastrulliin hiljasella valkialla paistumaan likimiten kypsiksi voissa, raastitussa sitronin-kuorissa ja hiukassa suoloissa.Lihan-lientä taikka kiehunutta vettä pannaan sekaan paistuessa, jos sen sitä nähdään kaipaavan.Sitte' pannaan se jähtymään.Sill'aikana voidellaan vormu voilla, johonka levitetään kauttaaltansa ohkoseksi vanutettua voi-taikinaa ( N:o 258 ), ja sen päälle' täytettä här'än lihasta ( N:o 260 ); tämän päälle' pannaan paistetut kanan-liha-rippulat, jotka nyt peitetään samalla här'änliha-täytteellä.Sitte' käännetään voi-taikina yli parrasten, jotka voidellaan vispilöityillä munilla, ja pannaan päälle' ohkoseksi vanutettua voi-taikinaa kanneksi; tämä puserrellaan hyvin kiinni ja voidellaan vispilöityillä munilla.Tämän perästä pannaan pasteija parahultasen lämpöseen uuniin kypsymään.Puolikypsenä leikataan läpi päällispuolen keskustaan, josta höyry pois pääsee.Se liemi, jossa liha oli <> kiehunut, pannaan valkialle', ja sen sekaan muutama palanen etikka-gurkkua, niin myös hiukan suoloja, jonka perästä se kaadetaan muutaman vispilöityn munan-ruskuaisen sekaan; ja pasteijan kypsyttyä kaadetaan se lämpösenä pasteijan päällis-puoleen tehdystä lävestä pasteijaan, jonka perästä pasteija tuodaan pöytään.

Tosi hassua tekstiä :) Nuoria lihavia kanoja :) Mutta varmaan löytyy hyviä reseptejä, käykääpä katsomassa ketä kiinnostaa.

3 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Hauskoja nuo vanhat reseptit.
Tuolloin ei ollut broilereita, vaan vain munintakanoja, jotka vanhemmiten olivat kovin sitkeitä. Kukkopojat otettiin talteen ja lihotettiin syötäviksi. Tosin monet ei minun lapsuudessani suostuneet syömään kanaa ollenkaan.

Pilvi kirjoitti...

"Nuoria lihavia kanoja hakataan palasiksi..." on kyllä hauska..:)
Jotenkin näen silmissäni sellaisen tukevan ja reippaan maatalonemännän mätkimässä pulskiksi kasvatettuja kaakattajia tuvassa. Mä olen keräillyt satunnaisesti vanhoja keittokirjoja ja kaikenlaisia emännän oppaita ja ne on kyllä aina niin ihania. Ja kaikki reseptit on niin alusta alkaen selitetty, että jos aiotaan tehdä läskisoosia, niin ensin käydään listimässä possu..:)

Onneks meillä on valmiiksi pilkotut elukat saatavilla kaupan hyllyltä, muuten mun ei tulis varmaan ikinä laitettua ruokaa!

anne-mari kirjoitti...

Voi apua tota reseptia!! Repesin heti ekan lauseen jalkeen:D Kylla elama on nykyaan helppoa kun voi jattaa sen ekan kohdan kokonaan valiin. Onneksi. Voi olla, etta jais liharuoat syomatta muuten.