Pari viikkoa sitten olin Kapiokirstun hopeaketjukurssilla Tervakoskella, Eija Nikkilä oli ohjaajana. Yläkuvassa sahauspukki. Hopealanka kierretään tiukaksi spiraaliksi sopivan kokoisen veivauspuikon päälle, samankokoisen sahauspuikon päällä sahataan, eli tulee renkuloita, jotka ovat toisesta päästään auki. Näitä renkuloita pihtien avulla avaamalla ja sulkemalla saadaan aikaiseksi erilaisia ketjuja.
Tein "tuska"-nimisen nilkkaketjun, rannekoru mulla jo ennestään olemassa. Tähän olen Jenkeistä tilannut 0.6mm hopealankaa, eli aika ohut on. Heti jo 0.8 :sta tulee raskaampaa tavaraa. Nimestään huolimatta ei ole niin tuskallinen tehdä, jos vaan aloittaa valmiista ketjupalasta. Silloin kun tein ranneketjua jollakin edellisistä kerroista, se alkupala piti aloittaa itse ja se vasta oli tuskallista. Siihen meni piiitkä tovi, kun sekä minä että opettaja mietittiin päämme puhki.
Tuollaiset korvikset olen tehnyt edellisellä kurssilla, mutta yksi katosi, ja nyt piti leskelle tehdä pari.
Ja tämän muinaisketjun aloitin ja viimeistelin sitten samana päivänä vielä kotona. Ei ole täten rummutettu, ei kiillä aivan kuten rummutuksen jäljiltä. Ja karheammat saumat. Huom. ihana sydänlukko!
Pari viikkoa sitten olin Kapiokirstun hopeaketjukurssilla Tervakoskella, Eija Nikkilä oli ohjaajana. Yläkuvassa sahauspukki. Hopealanka kierretään tiukaksi spiraaliksi sopivan kokoisen veivauspuikon päälle, samankokoisen sahauspuikon päällä sahataan, eli tulee renkuloita, jotka ovat toisesta päästään auki. Näitä renkuloita pihtien avulla avaamalla ja sulkemalla saadaan aikaiseksi erilaisia ketjuja.
Tein "tuska"-nimisen nilkkaketjun, rannekoru mulla jo ennestään olemassa. Tähän olen Jenkeistä tilannut 0.6mm hopealankaa, eli aika ohut on. Heti jo 0.8 :sta tulee raskaampaa tavaraa. Nimestään huolimatta ei ole niin tuskallinen tehdä, jos vaan aloittaa valmiista ketjupalasta. Silloin kun tein ranneketjua jollakin edellisistä kerroista, se alkupala piti aloittaa itse ja se vasta oli tuskallista. Siihen meni piiitkä tovi, kun sekä minä että opettaja mietittiin päämme puhki.
Tuollaiset korvikset olen tehnyt edellisellä kurssilla, mutta yksi katosi, ja nyt piti leskelle tehdä pari.
Ja tämän muinaisketjun aloitin ja viimeistelin sitten samana päivänä vielä kotona. Ei ole täten rummutettu, ei kiillä aivan kuten rummutuksen jäljiltä. Ja karheammat saumat. Huom. ihana sydänlukko!
.jpg)
7 kommenttia:
Ihana korvis!
Kysyit Kp:n kuulumisissa korusta: aivan tarkoin en ole korua tekemismielessä tutkinut, mutta käsittääkseni hopealankaa on pyöritetty pallonkehän muotoon ja pujoteltu välillä edellisten kerrosten välissä.
Mulle testit suosittelee ammatiksi kultaseppää, mutta en ole edes tommosella hopeakurssilla käynyt. Nätti tuo muinaisketju.
Kaikkea hän osaa!
Upeita koruja!
Kauniita ketjuja olet tehnyt, tekisi mieli kokeilla minunkin noita. Ja ihanan lohduttava tuo edellinen UFO-postaus, just mietin että pitäisikö tänä kesänä virkata toinenkin mallikerta viime kesänä aloittamaani verhokappaan, olisi sitten noin 12 vuoden päästä valmis tällä tahdilla ;)
Auh! Taidan tarvita kurssia minäkin. Nuohan on ihan hirveän hienoja. Hopea on minusta kamalan vaikea materiaali....
saaraH, niinkuin kaaospunonta pajussa? tai jotain sinnepäin
kristiinaS, kaisa, christina, kiitos :)
helena, minnes tässä on kiire, sopivan rento vauhti :)
mokkakissa, kiitos. Kurssit on hauskoja kun voi tehdä vaan rauhassa parin päivän ajan, eikä tarvii kaikkia tarvikkeita a:sta ö:hön ostaa ja sitten jatkaa vaan seuraavalla kurssilla.
Lähetä kommentti