sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

myrskytilitystä

Täällä on yksi iloinen ihminen vieläkin hengissä! Pelkäsin henkeni puolesta niin monta kertaa 3.5 tunnin ajomatkalla että hohhoijaa. Olin nimittäin Tampereella Kapiokirstun nypläyskurssilla viikonloppuna. Lähdin sieltä ajamaan vähän yli klo 16, että olisin kerennyt sählyyn klo 19 Ruskeasuolla Helsingissä. Ja mitä vielä! Ajelin niin rauhallisesti kuin kehtasin, välissä auto lähti seilaamaan. Pari kertaa oli pyyhkijät niin jäässä ettei nähnyt mitään eteensä (10m näkyvyys muutenkin koko ajan valaisemattomalla tiellä). En uskaltanut ajaa sivuun, kun ajattelin että a) joku törmää muhun ja b) en pääse lumikinoksista enää pois. Sitten Tervakosken liittymässä uskalsin poiketa bussipysäkillä putsamassa ne pyyhkijät. Toinen samanlainen operaatio piti tehdä Hyvinkäällä. Kehä III:lle kun olin kääntymässä, hidastin reippaasti vauhtia mutta kurvissa auto lähti heittelehtimään. Viimeiset 50km joku läheisyyttä kaipaava roikkui mun perässä, en kertakaikkiaan tajua moisia.
Mutta menomatkalla oli aivan ihana ajaa, kuiva tie ja mainiot maisemat. Ilman hirviaittaa olisi ollut vielä kauniimpaa, mutta.. :)
Kuvia itse kurssista ja tuotoksista laitan sitten myöhemmin, kiitos kaikille kaikesta :)

5 kommenttia:

-S- kirjoitti...

En ymmärrä mikä meihin ihmisiin menee, kun istumme auton rattiin. Olenpa tilittänyt tästä kerran jos toisenkin, mutta pakko tilittää lisää.

Vaikka monet idiootit vähän hidastavatkin tollasella ilmalla, löytyy niitä kuolemattomia idiootteja, jotka ohittelevat, ajavat takatuupparissa kiinni, kaasuttelevat ilman valoja, eivätkä kunnioita toisten jättämiä turvavälejä ja kaahaavat järjettömiä nopeuksia.

Nih. Mulla ei ymmärrys riitä ollenkaan. Hyvä, että selvisit ehjänä kotiin.

Anonyymi kirjoitti...

Olen itsekin ajanut lumimyrskyssä Tampereen suunnasta Hesaan ja pelkäsin ihan vietävästi. Olisin ajanut moottoritieltä pois, mutta poistumiskaistoja ei näkynyt ollenkaan, eikä tien reunojakaan. Pelkäsin kans että joku ajaa päälle. Arvaamalla ajoin osan matkaa, yritin vaan pitää rattia suorassa.

PS Tiistaina olis Jumbon tapaaminen :)

Anonyymi kirjoitti...

"joku läheisyyttä kaipaava roikkui mun perässä"

=D hih, hauskasti ilmaistu!

Joo, tommosella kelillä on tosi inhottava ajaa, muistelen en todellakaan ikävöiden niitä aikoja kun piti talviaikaan useemman kerran viikossa ajella Kotka-Hki-väliä. Eilen en poistunu sisältä ollenkaan, vaikka ilma oli tosi kaunis kyllä sinänsä, mutta kun ei taida meijän rattaatkaan kulkea tuolla kinoksissa. Tänäänkin sato vielä lunta aika tavalla, nyt on täällä loppunut. Toivottavasti pysyis lumi maassa ja pääsis hiihtämään!
Hyvä kun selvisit kunnialla perille!

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, iskä oli liukastunut ulkona eilen ja ilmeisesti (puhelinkuvauksen perusteella) ainakin bicepsin jänne katkennut/irronnut olkapäästä, toivottavasti ei muuta.. Ei ollu vielä käyny lääkärissä. =(

kio kirjoitti...

sari, hyvä tilitys :)

anitta, joo se oli kokemus se, onneksi päästiin molemmat ehjinä kotiin!

milla,täällä on jo loskaista, kotkassa pääsee varmaan vielä hiihtämään. tosi harmi tuo sun isäsi juttu, toivottavasti ei käynyt pahemmin :(